ONNETTOMUUDEN EDELLÄ
Satu Nenonen 8.-31.7.2011, Galleria Fafa
- Maalauksia pakomatkalta
Onnistunut pakomatka on sellainen, jossa pakenija unohtaa fyysiset kolotukset, väsymyksen, taloudellisen ahdingon ja kaikenlaiset mieltä painavat vaivat. Esimerkiksi lomamatka voi olla tällainen matka.
Minun lomailuntarpeeni saa minut hakeutumaan työhuoneelleni, jossa minun ei tarvitse hetkeen olla äiti, vaimo, lapsi, virastojen asiakas, maailmanparantaja, ystävä, tuttava, aktiivi, eikä mikään muukaan – enkä tiedä haluaisinko tuolloin olla taiteilijakaan.
Pakomatka on nautinto, mutta kuitenkin häilyvä nautinto, sillä en pysty välttymään ilmatilassa väreilevältä onnettomuuden tunnulta, vaikka seisoisin päälläni.
...
Intuitiivisesti syntyneen näyttelyni teema tunnustelee sellaista sekasorron tilaa, joka saa alkunsa onnettomuuden edellä. Tällöin tieto onnettomuudesta on vain epämääräisesti aistittavissa, arveltavissa ja oletettavissa, mutta silti se aiheuttaa levottomuutta ja hallinnantunteen puutetta kokijan elämään.
Ennen kaikkea onnettomuuden lähestymisen tunne aiheuttaa pelkoa.
Onnettomuutta ei välttämättä koskaan kuitenkaan tule. Sen varjo ainoastaan synkentää elämää vähän samalla tavoin kun raskaat pilvimassat taivaan rannassa ennustavat rajumyrskyä, mutta tuuli kuljettaakin ne muualle.
Tällöin pelko jää siis vaille todellisuuspohjaa. Tämä asia ei kuitenkaan poista pelon realistista, lamaannuttavaa ja energiaa syövää vaikutusta kokijan elämässä. Hän lähtee pakomatkalle, pakoon omaa pelkoaan, mutta joutuu tukahduttamaan samalla osan sisällään pulppuavasta elämästä.
Mietinkin, että voisiko pakomatkan kuitenkin päättää takaisin kotiin? Entä jos onnettomuutta ei koskaan tule?
Haluan omistaa näyttelyni kaikille kaltoin kohdelluille, hylätyille, rakkaudetta jääneille ja muulla tavoin lannistetuille ihmisille, jotka jokainen omalla tahollaan jatkavat henkilökohtaista taisteluaan menneisyyden taakkojen voittamiseksi.
BACK TO TOP
Satu Nenonen 8.-31.7.2011, Galleria Fafa
- Maalauksia pakomatkalta
Onnistunut pakomatka on sellainen, jossa pakenija unohtaa fyysiset kolotukset, väsymyksen, taloudellisen ahdingon ja kaikenlaiset mieltä painavat vaivat. Esimerkiksi lomamatka voi olla tällainen matka.
Minun lomailuntarpeeni saa minut hakeutumaan työhuoneelleni, jossa minun ei tarvitse hetkeen olla äiti, vaimo, lapsi, virastojen asiakas, maailmanparantaja, ystävä, tuttava, aktiivi, eikä mikään muukaan – enkä tiedä haluaisinko tuolloin olla taiteilijakaan.
Pakomatka on nautinto, mutta kuitenkin häilyvä nautinto, sillä en pysty välttymään ilmatilassa väreilevältä onnettomuuden tunnulta, vaikka seisoisin päälläni.
...
Intuitiivisesti syntyneen näyttelyni teema tunnustelee sellaista sekasorron tilaa, joka saa alkunsa onnettomuuden edellä. Tällöin tieto onnettomuudesta on vain epämääräisesti aistittavissa, arveltavissa ja oletettavissa, mutta silti se aiheuttaa levottomuutta ja hallinnantunteen puutetta kokijan elämään.
Ennen kaikkea onnettomuuden lähestymisen tunne aiheuttaa pelkoa.
Onnettomuutta ei välttämättä koskaan kuitenkaan tule. Sen varjo ainoastaan synkentää elämää vähän samalla tavoin kun raskaat pilvimassat taivaan rannassa ennustavat rajumyrskyä, mutta tuuli kuljettaakin ne muualle.
Tällöin pelko jää siis vaille todellisuuspohjaa. Tämä asia ei kuitenkaan poista pelon realistista, lamaannuttavaa ja energiaa syövää vaikutusta kokijan elämässä. Hän lähtee pakomatkalle, pakoon omaa pelkoaan, mutta joutuu tukahduttamaan samalla osan sisällään pulppuavasta elämästä.
Mietinkin, että voisiko pakomatkan kuitenkin päättää takaisin kotiin? Entä jos onnettomuutta ei koskaan tule?
Haluan omistaa näyttelyni kaikille kaltoin kohdelluille, hylätyille, rakkaudetta jääneille ja muulla tavoin lannistetuille ihmisille, jotka jokainen omalla tahollaan jatkavat henkilökohtaista taisteluaan menneisyyden taakkojen voittamiseksi.
BACK TO TOP