Kuvan Kevät 2012
The Degree Show of the Finnish Academy of Fine Arts: "Kuvan Kevät".
11. 5. -3. 6. 2012 From 11am to 6pm daily. Free entrance. At Finnish Academy of Fine Arts (Kaikukatu 4, Helsinki) (mine portion was at there on 3th floor), at Gallery Fafa (Lönnrotinkatu 35, Helsinki) and at Finnish Academy of Fine Arts Gallery (Kasarmikatu 44, Helsinki). |
Kuvataideakatemian lopputyönäyttely "Kuvan Kevät".
11. 5. - 3. 6. klo 11-18 joka päivä. Vapaa sisäänpääsy. -Pääkoululla, kuvataideakatemian tiloissa (Kaikukatu 4, Helsinki) (minun osuuteni oli siellä, 3.kerroksessa) -Galleria Fafassa (Lönnrotinkatu 35, Helsinki) ja -Kuvataideakatemian galleriassa (Kasarmikatu 44, Helsinki). |
Paintings from left to right: Kesken / Uncompleted (diptyykki/diptych) 2012 oil on board / öljyväri levylle 83,5 x 102 cm Kuviteltu sypressi-maalaus / Illusive Painting of Cypresses 2012 oil and pigment on board with frames /öljyväri ja pigmentti levylle sekä kehys 57,5 x 75,5 cm Rakennettu sattuma / A Built Random 2011 oil on paper fastened to board /öljyväri levylle liimatulle paperille 49 x 62cm Omakuva / Self-Portrait 2011 oil on paper fastened on board / öljyväri levylle liimatulle paperille 45 x 62,5 cm Kaavoitettu kuri / Framed Discipline 2012 oil and pigment on board / öljyväri ja pigmentti levylle 74,5 x 64,5 cm On left: / vasemmalla:
Käyttöön palautettu / Restored to Usage (diptych / diptyykki) 2012 oil and pigment on background of bookcase / öljyväri ja pigmentti kirjahyllyn taustalevylle 171 x 150 cm Häiritsijöilleni / To My Distracters 2012 oil on background of bookcase / öljyväri ja pigmentti kirjahyllyn taustalevylle 38 x 79, 5 cm |
My introduction in the Exhibition Catalog:
"The most essential things: - intuition and spontaneity: Motion and tempo become confined if your visions are too clear or they are verbalised too precisely. - humaneness and incompleteness: Painting is an eternal process, which continues from one work to the next. Includes the concepts of “suggestion” and “the beauty of surplus (waste material)”. The fact that you don’t think that you’re special. And that you don’t hold back. - colouredness and light Is everything. I was accepted as a student eight years ago. During this time, I have transformed from a child-hater to a mother of two lovely kids, and from a person who fears other people to a normal one." (wrote by me, translate from Finnish to English by Helena Sandman (?)) |
Näyttelykatalogissa oleva esittelyni:
"Olennaisimmat: - intuitio ja spontaanius: Liike ja tempo kahliintuvat liian selkeillä visioilla ja liian tarkalla etukäteisverbalisoinnilla. - inhimillisyys ja keskeneräisyys: Maalaaminen on ikuinen prosessi, joka jatkuu työstä toiseen. Sisältää käsitteet “ehdotus” ja “ylijäämän (hukka-aineksen) kauneus”. Sen ettei kuvittele erityisyyttä. Ja sen ettei peittele. - värillisyys ja valo On kaikki kaikessa. Pääsin kouluun kahdeksan vuotta sitten. Tänä aikana olen muuttunut lapsivihaajasta kahden ihanan vekkulin äidiksi ja ihmispelkääjästä ihan tavalliseksi." (minun kirjoittamani) |
My thoughts about these paintings / Ajatuksiani näistä maalauksistani
As yet in Finnish only, sorry!
As yet in Finnish only, sorry!
Ajan Kulta, 2012, öljyväri levylle, 104,5 x 122 cm
Lähtökohta tälle maalaukselle oli vanhassa märkien maalausten suojakankaassani, johon oli kuivunut jälkiä nuoruuden teoksistani. Liimasin lakanakankaan levylle siten, että jäljet sijoittuivat pääasiassa vasempaan alakulmaan. Maalausta hallitseva vihertävä-harmaa värimaailma on lakanakankaan alkuperäinen väri. Olen tavoitellut ratkaisua, jossa mahdollisimman vähillä eleillä ja elementeillä kuvaisin tunnelmaa ja tilannetta. "Vähyyteen" pyrkiminen on hankalaa, varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa pohja on imevä, eikä ns. virhejälkeä pysty poistamaan pyyhkimällä, vaan kaikista teoista jää maalaukseen jokin muisto. Edellisen lisäksi olen kiinnostunut yleisesti maalauksen tilallisesta asettumisesta. Ajattelen tässä tapauksessa liimauksen yhteydessä syntyneiden ilmakuplien sijaitsevan välitilassa, joka ei ole oikein maalauksen sisäistä tilaa (tilallista syvyyttä), eikä myöskään sen ulkoista tilaa (jossa katsoja on). Toivon, että maalaus häilyisikin näiden kahden tilaulottuvuuden välimaastossa. Tällöin sen välitila, eli fyysinen pinta tulisi kaikkein olennaisimmaksi ja sen voisi sanoa olevan vain maalaus, eikä sen kummempaa. 13.5.2012, Satu Nenonen Käyttöön palautettu (diptyykki), 2012, öljyväri ja pigmentti kirjahyllyn taustalevylle, 171 x 150 cm Tämä teos koostuu kahdesta osasta, joiden lisäksi näyttelyripustuksessa sen yhteyteen on sijoitettu kolmas erillinen työ (okransävyinen, lattiaan vastaava; nimeltään "Häiritsijöilleni"). - Tämä teoskokonaisuus on maalattu vanhan kirjahyllyn valkoiselle taustalevylle. Taustalevy on hapertuvaa lastulevyä, mutta se oli kuitenkin rakenne, joka piti niittien avulla koossa koko sittemmin sen edestä puretun hyllykön. Olenkin maalannut taustalevyn pinnalle maalauksen, joka tavallaan esittää tuota vanhaa, käyttöömme sopimatonta hyllykköä. Ajatukseni oli tehdä se tavallaan uudelleen näkyväksi. Maalauksen kahdessa eri osassa on ehkä kysymys hieman eri asioista. Vasemmanpuoleisessa osassa originaali taustalevy on hallitsevammassa roolissa, sillä olen jättänyt maalaamatta ne kohdat, jotka muodoillaan merkkaavat hyllykön ääriviivoja. Elementit, jotka esittävät hyllyä, ovat siis myös kirjaimellisesti sen taustalevyä. Oikeanpuoleisessa osassa maali on enemmän alistanut taustalevyn alleen, vaikka se suurelta osin valkoisena kuultaakin kaiken alta. Maalauksia "kehystävät" kirjahyllyn alkuperäiset niitit. Toisaalta ne näyttävät minustan hieman väkivaltaisilta törröttäessään kohti katsojaa, mutta toisaalta myös "alastomiksi riisutuilta", koska hyllylevyt joiden sisään ne ovat olleet pureutuneina, on irroitettu ja viety pois. 25.5.12 Satu Nenonen |
Omakuva, 2011, öljyväri levylle liimatulle paperille,
45 x 62,5 cm Tämä maalaus on maalattu ihan tavalliselle ruutupaperille, joka merkitsee minulle arkisuutta ja opiskelua. Kouluympäristössä se yleensä toimii muistiinpanopaperina tai ns. suttupaperina. Olen tavoitellut sinisessä viivassa samanlaista periaatetta, kuin luennoilla syntyneissä sivunreunojen oheispiirroksissa. Tällöin viivan suunnalla ei ole varsinaista syytä eikä merkitystä ja piirros syntyy kontrollin ulottumattomissa kun keskittyminen kohdentuu luennoitsijan puheen kuunteluun. Parhaimmillaan piirrosjälki voi tällaisessa tilanteessa olla hyvin vilpitöntä ja kaunista. Öljyväritekniikka siveltimineen ja nesteineen on huomattavasti hitaampaa, ja ajattelun lopettaminen tämän takia on myös hankalampaa, varmaan jopa mahdotonta. Tavoitteenani on kuitenkin ollut olla keskittymättä siihen mitä teen ja tuoda esiin kontrolloimattomuuden kauneutta. 13.5.2012, Satu Nenonen Kuviteltu sypressi-maalaus, 2012, öljyväri ja pigmentti levylle sekä kehys, 57,5 x 75,5 cm Erilaisista sypressi-aiheisista maalauksista muistan nähneeni kuvia usein, erityisesti 1800-1900 lukujen taitteen maisemamaalauksissa. Tuon aikaiset maalaukset on nykyisin usein kehystetty hienoilla kehyksillä. Mielessäni ei ollut kuitenkaan mitään tiettyä yhtä teosta. Maalasin tälle caput mortum -nimisellä pigmentillä pohjustetulle levylle eleitä ja viitteitä maisemasta. Myös pohjustus itsessään on tarkoituksellisen epätasaisista siveltimenvedoista koostuva, eikä se näin enää ole pelkkä pohjuste, jonka tehtävänä on eristää ja suojata pohjaa maalikerroksilta, vaan se toimii osallistuessaan myös koko maalauksen sisällöllisenä alullepanijana. Maalauksessa ei ole maisemalle tyypillistä tilaa. Sen tarkoituksena onkin "tunnustaa", että se on maalattu sisällä työhuoneessa, eikä lähellä ole sijainnut ainoatakaan sypressiä saati muitakaan kasveja. Ajattelen sen kuvaa "riisuttuna maisemana". - Kuinka paljon maiseman kuvasta voi poistaa, niin, että se vielä kuitenkin muistuttaa maisemaa? Olen kiinnostunut löytämään sen rajan. Ajatteluni historiallinen aspekti sai minut yhdistämään työhön irrallisen kullalla sävyytetyn puukehyksen, joka on pohjan kokoon nähden aivan liian pieni. Sen tarkoitus ei olekaan perinteisen oikeaoppisesti toimia kehyksenä, jolla korostetaan maalauksen ulkorajoja ja erotetaan se vahvemmin ympäröivästä taustastaan, vaan olen ajatellut sen osallistuvan maalauksen sisältöön, vaikka se onkin kolmiulotteinen. Yritän maalata vanhoja sypressimaalauksia muistuttavan teoksen uusin tyylikeinoin. 14.5.12 Satu Nenonen |